Katjuscha on Venäjän maalta kotoisin oleva nuori ravuri, jonka suku tähän asti ei ole ollut mikään menestynein. Ehkä juuri näisen asioiden takia sen elämän alkumetrit eivät ole olleet mitään helpoimpia ja luottamus ihmiseen on tammalla välillä hukassa. Se pelkää raippaa ja kaikkea, mikä pitää napsahtavan äänen.
Kapris on kuitenkin upea ilmestys, se on iso ja näyttävä kiiltävän mustassa karvapeitteessään.
Tamman lähtöolosuhteet on hiukan arveluttavat ja se on ilmeisesti eläinsuojelun toimesta otettu huostaan alkuperäiseltä kasvattajaltaan.

Kapris ei ole sillä tavalla ilkeä, että se purisi tai potkisi. Siinä suhteessa se pelkää tai kunnioittaa ihmistä liikaa. Kapris on arkajalka ja säikky yksilö, herkkä ja nirso, välillä oikea diiva hevoseksi. Se on ennakkoluuloinen ja varovainen monessakin asiassa ja pitäytyy siksi mielelläään tutussa ja turvallisessa paikassa, eli itsepäisenä otuksena, jos se ei haluatulla karsinasa ulos se ei myöskään tule, ennen kuin itse näin tahtoo. Samaa ongelmaa on havaittavissa myös esimerkiksi kiinniannon kanssa sekä aika ajoin myös työskentelyn suhteen, vaikka normaalisti tamma onkin varsin temperamenttinen päästessään liikkeelle.
Herkkänä hevosena Kapris muistaa jokaikisen henkilön, joka sille on esimerksi korottanut ääntänsä, eikä hevillä anna sitä anteeksi. Pitkämuistinen ja -vihainen yksilö Kapris on. Silti ei ole kiveen hakattu, etteikö sen luottamusta saisi mitenkään voitettua. Avainsanat sen kanssa ovatkin rauhallisena pysyminen ja sitä rauhallisemmin eteneminen. 
Katjuscha ei liioin pelkää uusia asioita eikä säiky yllättäviä ääniä. Se on pidättyväinen ja ehkä jopa jollain tapaa aneeminen yksilö. Arkuus sen kohdalla paremminkin on sitä, että se välttelee uusiin asioihin kontaktia ottamista. Kapris on myös vähän yksinäinen susi, joka ei juurikaan välitä muiden hevosten seurasta. Se on alistuvainen, mutta luultavasti kunnon heppaystävä saisi tammankin hieman "avautumaan".
Kura ja vesi saavat tamman usein hyppimään tasajalkaa. Vesisateella se seisoo aina portilla, josko joku tulisi sen märkyydeltä pelastamaan. Tämän takia se ei välitä pesustakaan tuon taivaallista, vaan hyörii ja pyörii.

Hoitamisesta Kapris ei juurikaan välitä tai suhtaudu siihen mitenkään poikkeuksellisen erikoisesti. Ongelma kohtia sillä kuitenkin on. Päähän ei oikein saisi koskea, siksi riimujen tai suitsien laittaminen on usein työn ja tuskan takana. Erityisemmin korvat ovat herkkä paikka. Myöskin jalkojen harjaus on tammalle hankala hetki, etenkin niihin kiinnittynyt muta on parempi pestä pois, kuin harjata. Aivan mahan alta tamme ei tykkää myöskään koskettavan, mutta kaikkeen siedättyy. Kapris ei kuitenkaan potki tälläisissäkään tilanteissa vaan se pyrkii pakenemaan alta pois. Muuten harjaukset ja varustaminen sujuvat päivästä riippuen aina vaihtelevan tyydyttävästä kohtuu hyvään. 
Kengittämistä varten Kapris täytyy aina rauhoittaa, muuten touhusta ei tule mitään. Eläinlääkäriin suhtautuu usein kovinkin epäilevästi, mistä voidaan päätellä lopputulokset.

Liikunta on Kaprikselle henki ja veri. Se on oikea liitokavio niin päin sattuessa, nopea ja sähäkkä liikkeissään. Juokseminen saa sen syttymään ja temperamenttiseksi. Ajaessa se ei olekaan mikään kaikkein helpoin, tamma on erittäin vahva suustaan ja painaa lähes poikkeuksetta ohjalle. Se testaa mielellään ohjien toisessa päässä olevaa. Jarrut saattavat olla hukassa, mutta kaasua löytyy sitäkin enemmän. 
Kilpailuviettiä Kapriksella on vaikka muille jakaa. Luonteensa ja vahvuutensa puolesta siitä pitäisikin tulla hyvä juoksija, mutta aika näyttää.

Katjuscha on haastava hevonen, omalla tapaa, muttei sellainen, ettei sen kanssa pärjäisi. Toivottavasti ajan myötä siitä saadana kehitettyä hieno tamma.